Ohjatut treenit loppuivat maanantaina. Hurja miten nopeasti kesä meni! Vastahan siellä oltiin ensimmäistä kertaa "muutaman" muun kanssa, odoteltiin omaa vuoroa jokunen tovi ja paleltiin. Sitten tuli heinäkuun hurjat helteet ja ihan yhtä äkkiä paleltiin taas elokuun sateessa. Onneksi porukkaa jäi paljon matkan varrelle, joten alun lähes kolmen tunnin aika rannassa kutistui parhaimmillaan alle kahteen tuntiin. Lähes joka kerta oltiin vielä paikallakin, olisinko yhden kerran jättänyt väliin. Siitäkin huolimatta, että meillä auto seisoi korjaamon pihalla kolme viikkoa ja kyytiä piti vähän etsiskellä.

Aikaisemminkin on jo tullut todettua, että Ringa on aivan vepehullu. Mihinkään se hulluus ei kesän aikana kadonnut, ennemminkin paheni vaan sille asteelle, että koira ei meinannut malttaa aina autossakaan odottaa, vaan louskutus sieltä kuului. Vienti nousi isoimmaksi ongelmaksi, niin kuin monella muullakin. Muissa liikkeissä sen sijaan ei ole pientä hienosäätöä vaativia hommia kummempaa. Kuten tolppien välistä rantaan uiminen ja köydestä loppuun asti kiinni pitäminen. Mutta se vienti! Suurin ongelma siinä on Ringan liian suuri tilannenopeus . Eli sen pitäisi vähän rauhoittua, jotta se kykenisi keskittymään liikkeeseen, joka oikeasti vaatii vähän muutakin kuin uimista rantaan. Oikeastaan paljonkin muuta kuin uimista rantaan. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että opetan liikkeen niin, että minä annan esineen ja Ringan pitää viedä se veneeseen vieraalle, enkä siis itse mene sitä vastaanottamaan. Onhan se vähän aiemmin opitun vastaista lähtä esineen kanssa ohjaajasta pois päin. Lisäksi ongelmia on aiheuttanut vedessä kaukana kelluva poiju, jonne Ringa on meinannut jatkuvasti suunnata, kielloista huolimatta. Ei mitenkään yllättävää, onhan sen aina pitänyt saada tarkistaa kaikki tokokentänkin merkit kertaalleen...

Viimeisellä kerralla saatiin itse valita liikkeet ja minä päätin keskittyä poijuun ja vientiin. Otettiin veneestä hyppyä siten, että tahallisesti pistettiin Ringa uimaan lähempää poijua kuin aikaisemmin. Se on muutaman kerran käynyt sen luoksetulossa tarkistamassa, siis lähinnä kuonolla törkkäämässä. Koskaan se ei ole yrittänytkään jäädä siihen roikkumaan. Tätäkin on nähty, ja tuntui joillekin rannassa olevan vaikea uskoa, että poijusta kiinnostunut koira ei kuitenkaan jää siihen roikkumaan neljäksi minuutiksi siten, että veneestä pitää käydä se siitä irrottamassa. Veneestä hyppyjä tehtiin kaksi, ensimmäisellä kerralla välimatkaa poijuun oli vähän. Kun Ringa sitä vilkaisi, annoin uuden luoksetulokäskyn ja yllättävän hienosti se sitä kuunteli (yleensä se ei oikein ole ohjattavissa vedessä), eikä käynyt edes tönäisemässä poijua. Seuraava hyppy otettiin sitten ihan suoraan poijun takaa. En edes nähnyt koiraa, kun se ui minua kohti, kun poiju jäi eteen. Mutta aivan älyttömän hienosti Ringa kiersi poijun ilman että minun piti edes puuttua asiaan . Sitten se vienti. Tähän mennessä homma on onnistunut rannalla ja jokseenkin veteenkin, kunhan matkaa veneeseen ei ole liikaa. Heti kun etäisyys kasvaa, tulee mukaan kaikenlaista höpötystä ja damin tiputtelua.  Nyt viimeisellä kerralla  Ringa teki viimeisen viennin joutuen jopa uimaan vähän! Ihan hurjan iso edistysaskel meille . 

Tästä on hyvä jäädä talvitauolle ja jatkaa kuivaharjoittelua. Luovutukset pitäisi saada kuntoon. Siis malttia niihin, että dami pysyisi suussa luovutuskäskyyn asti. Pitkä talvi edessä, pitäisi kyllä ehtiä harjoitella. Kunhan vaan muistaa .