Vietimme viikonloppua mökkeillen Iso-Syötteellä. Lauantaina tutustuimme tunturialueeseen sekä Syötteen kansallispuistoon. Tarkoituksena ei ollut tehdä mitään kymmenien kilometrien vaellusta, joten ajattelimme ensin katsastaa rengasreitit ja sitten joitain muitakin pätkiä kiinnostuksen mukaan. Rengasreittejä oli harmittavan vähän ja ne olivat lyhyitä, mutta niille me kuitenkin lauantaiaamuna suuntasimme.

Ensin kiersimme Ansapolun, jolla esiteltiin riistaeläimiä, niiden elinympäristöjä ja seudun vuosisataisia metsästyksen ja eränkäynnin perinteitä ja pyyntimenetelmiä. Polku oli kokonaan pitkostettu ja mielestäni siksi tylsä kävellä. Ja hieman hurjaakin se välillä oli, sillä yöpakkasen jäjiltä pitkospuut olivat osittain vielä jäässä ja meillä mukana kaksi yli-innokasta koiraa... Emma oli hetken päästä kuitenkin yllättävän rauhallinen, joten se sai kulkea keulassa. Ringakin hoksasi nopeasti, että tarkoitus on todellakin kävellä pelkästään pitkin puita. Ja kun Juha oli edessä blokkaamassa tietä, kulki Ringakin tarpeeksi rauhallisesti.

Ansapolku. Tätä samaa n. 3,7 km.

Koirat ansapolulla. Emma on aina yhtä onnellinen

päästessään Ringan kanssa samaan kuvaan...

Ansapolun jälkeen suuntasimme Vattukurun luontopolulle. Kyseessä oli Ansapolkuakin lyhempi reitti, mutta huomattavasti mielenkiintoisempi, eikä pitkospuitakaan ollut koko matkalla.

Yllä olevassa kuvassa Juha on koirien kanssa Vattukurussa. Näimme kuinka eräs perhe kiipesi kivikkoa ylös kahden koiransa kanssa. Kuvanottokorkeutta ylemmäksi me emme uskaltaneet, vaan pysyttelimme merkityllä reitillä. Tuonkin lyhyen kiipeämispätkän aikana Emma onnistui touhottamaan sen verran, että kun se oli taas alhaalla, huomasin jalan vuotavan verta. Se oli saanut haavan takajalkaansa, jonkin verran tassun yläpuolelle. Verta valui hetkessä sen verran, että sitä oli varpaissa asti. Vuoto näytti kuitenkin tyrehtyvän nopeasti, eikä haavakaan vaikuttanut syvältä. Matkalla autolle Emma päätti hypätä pois pitkospuilta ja uitti jalkansa mutavellissä. Totesimme, että lienee parasta siirtyä seuraavalle reitille mökin ja tassupesun kautta. Ja senhän sitten arvaa mitä tapahtuu, kun hetkeksi istuu levähtämään... Istuminen vaihtui makaamiseksi ja levähtäminen nukkumiseksi.

Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä kävimme vielä tunturin päällä, autolla tosin.