Joulua edeltävänä maanantai-iltana Ringan vatsa meni löysälle. Ei pahasti, mutta pitkin yötä laukattiin ulkona. Aina välillä vatsa näytti rauhoittuvan, mutta vaikka kakkaa ei toisinaan kuulunut yli puoleen vuorokauteen, oli se sitten tullessaan taas löysää :( Pahimmillaan ongelmat olivat aattoyönä ja sitä seuraavana, nelisen kertaa käytiin ulkona molempina öinä ja yöunet jäivät kotiväeltäkin vähiin. Vaikka vesiripulille asti Ringa ei mennytkään, huoli pienestä alkoi jo olla kova, koska moneen päivään sille ei juurikaan ollut voinut antaa omaa ruokaa, lähinnä ruokavalio koostui näkkileivästä, puurosta, piimästä, Attapektistä ja Tehobaktista. Keitettyä riisiä ja kanaa kokeiltiin alussa myös, mutta niillä ei maha tuntunut tulevan kuntoon, pahimmillaan riisi tuli ulos sulamattomana.

Koko joulun odotin vain ensimmäistä arkipäivää, että saisin viedä Ringan pieneläinklinikalle. Päivystävälle en sitä vienyt, koska se oli kuitenkin reipas koko ajan, jaksoi leikkiä Emman kanssa ja ruoka maistui. Mutta vihdoin Tapaninpäivänä, yli viikko ripulin alkamisen jälkeen massu alkoi olla paremmassa kunnossa ja pikkuhiljaa voitiin siirtyä omaan ruokaan. Eläinlääkärikäyntiä ei siis tarvitukaan, vielä.

Joulua edeltävänä torstaina, kun maha taas vaihteeksi vaikutti olevan vähän paremmassa kunnossa, Ringa aloitti tiheän pissailun. Tunnissa käytiin varmaan neljä kertaa pissalla. Vitsinä heitin Juhalle, että seuraava yö valvotaan varmaan pissatulehduksen vuoksi. En kuitenkaan oikeasti uskonut sen olevan kyseessä, koska pissat olivat aivan oikean kokoisia, eivät mitään pieniä länttejä, jollaiset liitän tulehdukseen. Pissailu kuitenkin rauhoittui ennen iltaa, vain alkaakseen seuraavana iltana taas uudestaan. Tuttu eläinlääkäri tarkisti pissan testiliuskalla, eikä siinä todettu mitään poikkeavaa. Lauantaina ja sunnuntaina samanlainen pissailu jatkui taas, yhden kerran molempien päivien aikana tuli "pissailukohtaus". Jouluaattona Ringa vuoti pissaa jo nukkuessaankin :( Tämän jälkeen tilanne tuntui rauhoittuvan, enkä nähnyt syytä viedä Ringaa eläinlääkärille pissavaivankaan vuoksi. Mutta oireet palasivat taas torstai-iltana ja kun Ringa perjantaiaamuna oli taas märkä nukuttuaan hetken, en miettinyt enää, vaan päätin varata ajan vastaanotolle.

Otin pissanäytteen ja sain onneksi ajan Akuuttiin samalle päivälle. Pissa vaikutti testeissä edelleen normaalilta, mutta siitä tehtiin vielä viljely, jonka tulokset seuraavana päivänä osoittivat E. coli:n kasvun (vielä kerran kiitokset eläinlääkäri Sari Tourulle, joka kävi lauantaina katsomassa viljelyn tuloksen, jotta emme turhaan alottaisi antibioottikuuria viikon kestäneen ripuloinnin jälkeen!). Vitsatietulehduksen varmistuttua aloitettiin lääkekuuri ja nyt tyttö alkaa taas olla kunnossa :) Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt tajuta jo aikaisemmin, että pissaaminen ei ollut enää normaalia. Kahden ensimmäisen päivän pissailut pistin vielä sattuman piikkiin, ripuliruoka kun oli kuitenkin normaalia nestepitoisempaa. Ja ripulin edelleen jatkuessa aloin ihan tietoisesti lisäämään nestettä ruokaan, joten tokihan pissaakin sitten tuli enemmän. Mutta kun ripuli alkoi rauhoittua, käytiin me edelleen aika tiheään ulkona. En vain enää muistanut, mikä oli normaalia pissailua ennen ripulin alkamista. Ringan pissatulehduksen oireet olivat kyllä minulle uusia, mutta hyvä tietää, että se voi oireilla näinkin.