Vapun jälkeisenä viikonloppuna oli OSN:n järjestämä MEJÄ-kurssi, jonne olin ilmoittautunut Ringan kanssa. Lauantaina tehtiin jäljet ja samana päivänä Ringa alkoi uudestaan ontua. Hetken jo ajattelin jättää seuraavan päivän kokonaan väliin, mutta päätin sitten kuitenkin osallistua, Emman kanssa .

Päivä alkoi laukauksensietotestillä. Minulla ei ollut tarvetta siihen mennä, kyllähän minä tiedän, miten Emma laukauksia sietää... Me kuunneltiin ensimmäisen laukaukset kauempaa ja Emma reagoi niihin heti. Vinkui vähän, häntä laskeutui alas ja koira pyrki autolle (joka  tosin sattui olemaan laukausten suunnassa). Emma pystyi kuitenkin syömään koko ajan ja toteuttamaan muutamia käskyjä. Joten jokaisen laukauksen jälkeen siirryimme vähän lähemmäksi, niin että viimeiset kuunneltiin jo muutaman kymmenen metrin päästä. Levottomuus ei hävinnyt, mutta ei myöskään lisääntynyt.

Jäljestys meni sitten tokokoiran tapaan. Heti liinan kiristyessä Emma kääntyi kyselemään minulta neuvoja. Välillä se oivalsi itse jatkaa, kun en tehnyt mitään, mutta toisinaan piti vähän tukea. Jäljestys alkoi sujua vähän paremmin, kun itse opin liinan käytön. Sorkka löytyi ja minun ennustus oli, että ei Emma siitä välitä. Mutta niinpä vaan Emma yllätti minut ottamalla sorkan suuhunsa ja kantamalla sitä koko matkan seuraavan jäljen päähän .

Vaikka olinkin kurssilla varakoiralla, oli siitä selvästi hyötyä. Jatkossa toivottavasti osaan ohjata koiria paremmin. Nyt vaan Ringa kuntoon, niin tässäpä vallan manio laji sille .