Tämän vuoden loma suuntautui muutaman vuoden tauon jälkeen Rukalle. Alun perin oli tarkoitus lähtä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, mutta Ringan jalan vuoksi jätettiin se reissu vielä tekemättä. Kun kerran kuntoutus oli vielä vähän vaiheessa, ei haluttu lähtä noin kauas, jos jalka ei sitten kestäisikään kävelemistä. Lisäksi ajatuksena oli, että kun menee paikkaan, jossa on tullut käytyä jo aikaisemminkin, niin ei harmita, että jää kunnolliset (yli 10 km) päiväretket tekemättä. Ihan hyvä ajatus, mutta harmitti se silti

Ensimmäisenä iltana päätettiin kävellä Juumasta Myllykoskelle (pari kilometriä) ja miettiä siellä, jatketaanko vielä eteenpäin. Ringa oli täydellisen raivostuttava, kauhea vauhti koko ajan ja mulla oli todella tekeminen, ettei loukattu itseämme alamäessä tai portaissa. Myllykoskelta jatkettiin vielä matkaa Jyrävälle ja nyt täytyy tunnustaa, että kelloa tuli vilkuiltua. Pisin kävelyaika Ringalle sitten kevään + vielä raskaampi maasto. Matkaa taisi tulla kokonaisuudessaan 6-7 km.

Myllykoski

Jyrävä

Seuraavana aamuna Ringa oli edelleen OK ja päivän kävelyretki tehtiin Oulangan kanjonille, johon oli vasta valmistunut uusi rengasreitti, muistaakseni n. 6 km. Onneksi vauhti oli vähän vähentynyt ja selvittiin jyrkistäkin paikoista selvästi paremmin. Ringa oivalsi, että niissä ei tosiaankaan saa lähtä rynnimään, vaan on aivan pakko kävellä minun vierellä tai mieluusti vähän takana.

Oulangan kanjonin päiväreitillä. Joku kirkasvetinen lampi matkan varrelta.

Oulangan kanjoni

Kanjonilla kuviin pääsi ainoastaan Emma. Ringa oli turvallisuussyistä sidottu mäntyyn Kanjonireissun jälkeen käytiin vielä Kiutakönkäällä paistamassa makkaraa, joten toisen päivän kävelymatkaksi tuli n. 8 km ja Ringa oli kaikin puolin kunnossa

Kiutaköngäs

Viimeisenä päivänä kiivettiin Rukatunturin päälle. Taitaa olla meillä jo vähän tapana tuo viimeisen päivän tunturivalloitus

Rukan huipulla