Tuli se aika, kun ei tarvi arvailla, että ontuuko koira vai ei. Kyllä ontuu, tällä kertaa Ringa. Tehtiin eilen pitkä sauvakävelylenkki tiellä&metsässä, jonka jälkeen Ringa alkoi selvästi nousta makuulta ylös varoen etujalkaansa. Alkuun en meinannut saada selvää, että kumpi jalka on kipeä ja jonkin aikaa elättelin toiveita, että Ringa olisi vain loukannut itsensä metsässä, kun se astui ohi vanhalta moottorikelkkauralta ja meni nurin. Mutta siinä tapauksessa jalan pitäisi olla oikea ja kyllä minä lopulta tulin siihen tulokseen, että selvästi vasenta se varoo. Ontuminen menee ohi muutaman askeleen jälkeen, aika klassiselta vaikuttava tapaus siis. Mietinkin tässä vaan, että hoidanko aluksi levolla ja kipulääkkeillä vai soitanko heti alkuviikosta sille Cartrophenit.

Onni onnettomuudessa lienee se, että nyt on emännän pakko aktivoitua taas tokoilemaan, että saadaan Ringalle tekemistä. Lisäksi täytyy sanoa, että onni on sekin, että olen saanut viime aikoina itseni niin kiireiseksi muidenkin harrastusten + opiskelun kanssa, että en nyt aivan joka hetki ajattele kaikkia niitä Ringan kanssa väliin jääviä juttuja. Aikaisemmin koiran ontuminen tuntui maailman lopulta, nyt tähän alkaa valitettavasti jo turtua .