Kolmannen Cartrophen-piikin jälkeen alkoi Emman jalan tilanteessa näkyä selvemmin parannusta. Lenkkien pituutta voitiin lisätä ilman kankeutta ja neljännen piikin jälkeen oireet ovat olleet poissa. Tällä hetkellä Emmaa lenkitetään jokseenkin otsikon osoittama määrä. Minun mielestä se on aivan hyvä päivämatka 7,5 vuotiaalle toipilaalle, joka ei koskaan edes ole kovin innostunut kävelystä.

Emman jalkavaivat ovat panneet minut taas miettimään koirien terveysasioita. Niin monesti olen sanonut, että Emma ei ole innokas lenkkeilijä. Vähintäänkin yhtä monta kertaa olen miettinyt, että voiko haluttomuuteen olla syynä kivut. Aiemmin järkeilin aina, että ei se millään ole vuosikausia voinut olla kipujen vuoksi innoton ilman selvempiä oireita. Ontumisen alettua jouduin miettimään asiaa taas jälleen kerran uudestaan, mutta edelleen päädyn kyllä samaan lopputulokseen. Emma kyllä kävelee, mutta mieluiten se kävelisi hihnan mitan päässä takana. Kun sille osoittaa oikean paikan (joka on minun edellä, Ringan vieressä), kävelee se siellä ihan reippaasti, mutta yrittää aina välillä puikata Ringan toiselle puolelle saadakseen taas jätättää.

6 vuotta me siis pystyttiin elämään normaalia elämää, oireettomasti. Nyt nivelrikon selvästi edettyä ja alettua haitata uudestaan, on aika miettiä myös tulevaa. Sanomattakin on selvää, että juoksulenkeille Emmaa ei enää mukana raahata. Samoin liikuntaan yritetään nyt kiinnittää huomiota, että se olisi tasaista joka päivä, jätetään ne viikonloppujen pisimmät lenkit Emman osalta väliin ja tehdään mieluummin useampi lyhyt lenkki. Tunturivaellukset taitaa kans olla Emman osalta nyt tehty. Toivotaan, että näin toimien seuraava ontumisjakso on taas useiden vuosien päässä.

Emman lenkkeillessä tuon 2-3 x 20 min lenkkeilee Ringa saman + oman ekstransa päälle. Nyt lomalla olen käyttänyt koirat ensin "emmamittaisella" lenkillä, jonka jälkeen ollaan suunnattu Ringan kanssa kaksistaan metsälenkille. Kahdenkeskeinen lenkki vie noin tunnin, josta tosin metsäpätkän osuus on vain reilu puolet, kun kävellen sinnekin kuljetaan.  Sunnuntain metsälenkki on yleensä ekstrapitkä ja reipas sauvakävelylenkki. Ringa siis saa ihan mukavasti liikuntaa. Mutta kun eihän se sekään ole luustoltaan aivan priimaa...

Mitäpä jos olisin Emman ensimmäisten nivelrikko-oireiden alettua alkanut keventää sen liikuntaa? Voi olla, että se ei olisi alkanut vielä ontua uudestaan, mutta aika ankeaa olisi voinut tuo 6 vuotta olla. En harmittele, mieluummin olen elänyt nuoren Emman kanssa normaalisti ja alan nyt rajoittaa sen ollessa jo ikääntyvä koira. Samoin olen näillä tiedoilla ajatellut toimia Ringan kanssa. Ja sitä paitsi, eihän se ole edes varmaa, että Ringan keväinen ontuminen johtui siitä pienestä kyynärnivelen muutoksesta. Entä jos kuitenkin kyseessä oli joku muu vamma? Ringan liikuttamisessa tosin pitää ottaa huomioon spondyloosi, mutta senkään ei anneta hallita elämää, jätetään vaan rajuimmat jutut tässä vaiheessa pois.

Lisäys: Sitä ei ole tullut ehkä aikaisemmin mainittua, että kyllähän se Emman innottomuus lenkkeillä liittyy noihin remmilenkkeihin. Metsälenkeillä (tai metsään suuntautuvalla remmilenkkiosuudella) se on kyllä ihan reipas.