Osoitteeseen: http://emmaringa.blogspot.com
maanantai, 13. syyskuu 2010
Blogi muuttaa
lauantai, 11. syyskuu 2010
Emma muistaa
Kun me asuttiin vielä kerrostalossa, tuli käytyä usein äitin mökillä. Emmalla oli siellä pallo, jonka se aina kävi ensimmäisenä hakemassa suuhunsa. Kun saatiin oma piha ja Ringa, alkoi käymiset mökillä harventua. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Ringa on käynyt tuolla vain kerran. Ja silloinkin ehdin jo säikähtää, että se juoksee tielle, kun tontti ei oikein riittänyt sen hepuliin. Lisäksi toisella puolella on joki, johon valitettavasti ei oikein voi päästää koiria uimaan, se kun on matala ja kivinen koskipaikka. Neljän vuoden aikana Emma siis on päässyt käymään mökillä suurinpiirtein kerran! Ja siinä ajassa joku oli hävittänyt sen pallon mökin seinustalta.
Ei näy enää palloa .
Käytiin myös kävelemässä tien toisella puolella metsässä. Ringan vuoksi koirat joutuivat kiinni, se kun kaahotti menemään kuulematta yhtään mitään. Eikä kuitenkaan oltu kovin kaukana tiestä. En tosiaan tiedä, mikä siihen nyt on mennyt. Joku neljänvuodenvillitys? Oliskohan ihan epäeettistä hommata sille jotain rauhottavia?
Kuviakin yritin koirista ottaa, sitä kun on tullut viime aikoina harrastettua niin vähän. Mutta kyllä taas muistin syynkin... Ringaa ei meinattu saada pysymään paikallaan ja Emma taas näytti nauttivan kuvauksesta ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin.
keskiviikko, 8. syyskuu 2010
On/Off
Huomasin Ringasta jo aika pienenä, että se on varsinainen On/Off-koira. Kun treenattiin säännöllisesti, oli sillä vähän ylimääräistä energiaa sisälläkin. Sitten taas kun tuli pakollisia taukoja, pysyi koirakin rauhallisena. Nyt on menossa tuo On-vaihe . Esimerkiksi viime yönä heräsin, kun Ringa kantoi iloisesti kenkää, heilutti häntää ja örisi. Lisäksi Emma saa kyytiä ja muutenkin kotosalla on taas sellaista yleisesti rauhattomampaa. Mutta kohtahan tuo täyttää jo 4 v. "Kyllä se sitten 4-vuotiaana rauhottuu", on niin moneen kertaan kuultu. Vielä 10 päivää!
keskiviikko, 8. syyskuu 2010
Jälki jos toinenkin
Hupsis, kesä vilahti, eikä tullut juuri jälkiä tehtyä. Tahtoo olla tuo mejä semmoinen harrastus, että pitää olla viitseliäisyyttä lähtä ja muistia ottaa se pahuksen veripullo sulamaan. Monestikin kävi mielessä, että huomenna vois mennä, mutta huomenna ei sitten muistanutkaan ajallaan. Mutta viikonloppuna skarppasin vähän ja kävin tekaisemassa Ringalle lyhyen jäljen. Paikan yritin valita sen mukaan, missä vähiten olisi marjastajia ja sienestäjiä.
Jäljestä ei taaskaan ole kovin tarkkaa kerrottavaa. Olin laittanut oikein nahkahanskatkin käteen, mutta silti me mentiin semmoista vauhtia, että enhän minä ehtinyt juuri ajatella. Alkumakauksella Ringa oli aika pitkään, jopa söi maata. Siitä lähdettiin hyvin määrätietoisesti jälkeä pitkin, kunnes mukaan tuli taas sitä seilaamista. Yksi oja ylitettiin ihan eristä kohdasta kuin mitä olin jälkeä tehdessäni mennyt ja tuosta kohdasta oja olikin yllättävän leveä. Oli pakko päästää narusta irti, että pääsin itse jotenkin järkevästi ojasta yli. Sitten jouduinkin hetken kutsumaan Ringaa takaisin... Aika pian ojan jälkeen tultiin ensimmäiselle makaukselle. Vähän siinä ihmettelin, että nytkö se jo tuli ja yritin etsiä makauksen merkkejä. Tätäkin makausta Ringa tutki innokkaasti ja jouduin jo vähän toimittamaan sitä liikkeelle. Jatkettiin jäljellä ja melkein heti tultiin toiselle makaukselle. Merkatulle . Pahus. Tiedäppä nyt sitten, että mitä jälkeä se Ringa siellä välillä seurasi.
lauantai, 4. syyskuu 2010
Vepe-kauden mukava päätös
Ohjatut treenit loppuivat maanantaina. Hurja miten nopeasti kesä meni! Vastahan siellä oltiin ensimmäistä kertaa "muutaman" muun kanssa, odoteltiin omaa vuoroa jokunen tovi ja paleltiin. Sitten tuli heinäkuun hurjat helteet ja ihan yhtä äkkiä paleltiin taas elokuun sateessa. Onneksi porukkaa jäi paljon matkan varrelle, joten alun lähes kolmen tunnin aika rannassa kutistui parhaimmillaan alle kahteen tuntiin. Lähes joka kerta oltiin vielä paikallakin, olisinko yhden kerran jättänyt väliin. Siitäkin huolimatta, että meillä auto seisoi korjaamon pihalla kolme viikkoa ja kyytiä piti vähän etsiskellä.
Aikaisemminkin on jo tullut todettua, että Ringa on aivan vepehullu. Mihinkään se hulluus ei kesän aikana kadonnut, ennemminkin paheni vaan sille asteelle, että koira ei meinannut malttaa aina autossakaan odottaa, vaan louskutus sieltä kuului. Vienti nousi isoimmaksi ongelmaksi, niin kuin monella muullakin. Muissa liikkeissä sen sijaan ei ole pientä hienosäätöä vaativia hommia kummempaa. Kuten tolppien välistä rantaan uiminen ja köydestä loppuun asti kiinni pitäminen. Mutta se vienti! Suurin ongelma siinä on Ringan liian suuri tilannenopeus . Eli sen pitäisi vähän rauhoittua, jotta se kykenisi keskittymään liikkeeseen, joka oikeasti vaatii vähän muutakin kuin uimista rantaan. Oikeastaan paljonkin muuta kuin uimista rantaan. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että opetan liikkeen niin, että minä annan esineen ja Ringan pitää viedä se veneeseen vieraalle, enkä siis itse mene sitä vastaanottamaan. Onhan se vähän aiemmin opitun vastaista lähtä esineen kanssa ohjaajasta pois päin. Lisäksi ongelmia on aiheuttanut vedessä kaukana kelluva poiju, jonne Ringa on meinannut jatkuvasti suunnata, kielloista huolimatta. Ei mitenkään yllättävää, onhan sen aina pitänyt saada tarkistaa kaikki tokokentänkin merkit kertaalleen...
Viimeisellä kerralla saatiin itse valita liikkeet ja minä päätin keskittyä poijuun ja vientiin. Otettiin veneestä hyppyä siten, että tahallisesti pistettiin Ringa uimaan lähempää poijua kuin aikaisemmin. Se on muutaman kerran käynyt sen luoksetulossa tarkistamassa, siis lähinnä kuonolla törkkäämässä. Koskaan se ei ole yrittänytkään jäädä siihen roikkumaan. Tätäkin on nähty, ja tuntui joillekin rannassa olevan vaikea uskoa, että poijusta kiinnostunut koira ei kuitenkaan jää siihen roikkumaan neljäksi minuutiksi siten, että veneestä pitää käydä se siitä irrottamassa. Veneestä hyppyjä tehtiin kaksi, ensimmäisellä kerralla välimatkaa poijuun oli vähän. Kun Ringa sitä vilkaisi, annoin uuden luoksetulokäskyn ja yllättävän hienosti se sitä kuunteli (yleensä se ei oikein ole ohjattavissa vedessä), eikä käynyt edes tönäisemässä poijua. Seuraava hyppy otettiin sitten ihan suoraan poijun takaa. En edes nähnyt koiraa, kun se ui minua kohti, kun poiju jäi eteen. Mutta aivan älyttömän hienosti Ringa kiersi poijun ilman että minun piti edes puuttua asiaan . Sitten se vienti. Tähän mennessä homma on onnistunut rannalla ja jokseenkin veteenkin, kunhan matkaa veneeseen ei ole liikaa. Heti kun etäisyys kasvaa, tulee mukaan kaikenlaista höpötystä ja damin tiputtelua. Nyt viimeisellä kerralla Ringa teki viimeisen viennin joutuen jopa uimaan vähän! Ihan hurjan iso edistysaskel meille .
Tästä on hyvä jäädä talvitauolle ja jatkaa kuivaharjoittelua. Luovutukset pitäisi saada kuntoon. Siis malttia niihin, että dami pysyisi suussa luovutuskäskyyn asti. Pitkä talvi edessä, pitäisi kyllä ehtiä harjoitella. Kunhan vaan muistaa .