Vihdoin oli aikaa ja innostusta sen verran, että sain vedettyä Ringalle jäljen. Ei ole talvitauon aikana koirasta kuoriutunut mitään ilmiömäistä jäljestäjää...

Tämä vaihe jäljestyksestä meni oikein hyvin. Ihan yllätyin kuinka hienosti Ringa malttoi odottaa lupaa.

Alkumakauksen nuuhkinta.

Näyttää sujuvan oikein hyvin. Ei vaan taideta olla jäljellä päinkään... (Tosin olisinhan minä voinut jättää tämän kertomatta ja rakentaa näistä kuvista tarinan upeasti onnistuneesta jäljestyksestä )

Kaato löytyi kuitenkin.

Hyvin tavallinen Ringan jäljestys. Paikoitellen ihan mukavan näköistä työtä, mutta ei kovin tarkkaa. Ja kun jälki menee hukkaan, ei Ringalla tunnu riittävän kykyä selvittää sitä, vaan se näyttää luovuttavan ja toivoo edestakaisin juoksemalla törmäävänsä jälkeen uudestaan. Nenä maassa se kulkee hyvin lyhyitä pätkiä ja ilmavainuisena tuntuu menevän minne sattuu. Lisäksi vauhtia on liikaa. Alussa jarrutin kädet kipeänä. Kyllä se siitä sitten rauhottui, mutta edelleen kuljettiin aika reippaasti.

Kuvat: Henna