Ringa on pentu, jonka ei pitänyt minulle aluksi tulla. Kävimme katsomassa pentuja niiden ollessa 4,5 viikon ikäisiä ja silloin Minna sanoi minulle, että tämä pentu ei ole minun pentuni. Ringa oli pienin kaikista ja tuossa vaiheessa vielä hieman hiljainen, tarkkailevainen ja harkitsevainen. Sovimme, että Minna seurailee "sillä silmällä" pentueen toista tyttöä sekä yhtä poikaa, joka Minnan mielestä oli luonteeltaan erittäin kiva. Ehkä jo pikkuisen mielessäni aloin kallistua pojan kannalle, kunnes viikon päästä sain viestin, että hiljainen pikkutypy on alkanut nostaa profiiliaan ja puolueeton raati on valinnut sen noista kolmesta kaikkein parhaaksi, sekä luonteeltaan että rakenteeltaan.

Koska pennun nimi oli tuossa vaiheessa vielä auki, aloin miettiä, mikä voisi sopia pienelle tytölle. Ringan sukutaulun innoittamana olin jo katsellut ruotsalaisia nimiä, mutta mikään niistä ei kolahtanut kunnolla. Ruotsin sanakirja antoi sanalle "pieni" käännöksen "ringa" (vähäinen, vähäpätöinen, vaatimaton, mitätön, pieni). Vaikka pikkutypy oli osoittautunut kaikkea muuta kuin vaatimattomaksi ja mitättömäksi, pidin nimestä enemmän kuin mistään muusta aiemmin keksimästäni.

Tämä pieni ja mitätön pentu on todellakin kaikkea muuta, kuin mitä ensivaikutelma antoi olettaa. Siitä löytyy virtaa, uteliaisuutta, omapäisyyttä ja rohkeutta.

Enkelistä riiviöksi

Kävimme hakemassa Ringan torstaina 9.11. Meitä odotellessa se oli viettänyt päiväänsä Minnan, Veera-äitin ja Rennyn kanssa keittiön puolella ja oli aivan eri rytmissä muiden pentujen kanssa. Kun muut heräsivät leikkimään, veteli Ringa sikeitä. Yhdessä vaiheessa leikkivät sisarukset törmäsivät nukkuvaan Ringaan, jolloin se juoksi sohvan taakse jatkamaan uniaan. Välillä se vähän innostui repimään kameralaukkua, lelua ja omaa petiään, mutta pääasiassa se oli hyvin rauhallinen. Kotimatka meni samoissa tunnelmissa, ennen Iisalmea uni oli hieman levotonta ja katkonaista, mutta pissallakäynnin jälkeen Ringa nukkui rauhallisesti kotiin asti.

Kotona alkoi sitten melkoinen Ringa-show. Rauhallinen pieni pentu muuttui mahanalus tassuja täynnä olevaksi riiviöksi. Tunnin verran se jaksoi juosta ympäriinsä, haukun säestämänä. Ja juoksemisen lomassa piti kokeilla hampaita vähän kaikkeen. Käyttäytymisessä oli varmasti mukana uuden tilanteen tuomaa levottomuutta, ei se sen jälkeen sentään aivan noin päättömästi ole käyttäytynyt ;)

Emma ja Ringa

Olin tietysti etukäteen miettinyt, että miten Emma mahtaa suhtautua elämänmuutokseen. Tiesin, että tiedossa ei ole mitään katastrofia, mutta oli joitain pieniä juttuja, joissa kuvittelin Emman käyttäytyvän tietyllä lailla. Pennunhakureissun ajan Emma oli ollut hoidossa äidilläni, josta Juha meni sitä hakemaan minun ja Ringan jäädessä tutustumaan uuteen kotiin. Emmaa mentiin vastaan pihalle ja sehän tuli tietysti minut nähdessään kohti sellaisella vaudilla, että Ringa säikähti. Sisällä ei sitten oikein tapahtunutkaan mitään, kumpikaan ei tuntunut olevan kiinnostunut toisesta. Emmasta tosin huomasi, että sillä hieman hermostutti uusi tilanne, koska jonkin aikaa se vain seisoskeli ja läähätteli.

Paljolti samaan tyyliin ollaan jatkettu. Emmalla ei edelleenkään juuri kiinnosta yrittää leikkiä Ringan kanssa. Ja jos se joskus vähän yrittää, tahtoo vauhtia olla liikaa ja Ringa luikkii pakoon. Ei sentään enää kiljuen, niinkuin alussa. Ringa puolestaan harvoin menee Emman lähelle, muuten kuin nukkumaan. Ringa kyllä olisi kiinnostunut Emmasta, mutta koska rohkeus ei vielä aivan riitä, tyytyy Ringa yleensä hyppimään ja haukkumaan Emman ympärillä. Pari hyökkäysyritystä Emman suuntaan on tullut jossain rohkeuspuuskassa, mutta siihen se uskallus onkin sitten loppunut, jo paljon ennenkuin Emma on edes ehtinyt tajuta, mikä häneen osui. Emma on vielä liian kova pala purtavaksi, mutta jotenkin minusta tuntuu, että Ringa ei jätä asiaa tähän ;)

Oikeastaan ainoa asia, jonka tiesin aivan oikein Emman käytöksestä, on tavaroiden omiminen. Jos Emmalla on lelu tai luu ja Ringa lähestyy, pääsee Emman kurkusta matala varoitusmurina. Pari kertaa ollaan myös jouduttu tilanteeseen, jossa Emma on esittänyt asiansa huomattavasti kovemmin. Vaikka yhteiselo tuntuukin sujuvan, viettävät Emma ja Ringa yksinoloaikansa eri osissa asuntoa. Minun puolestani Emma saa pentua komentaa (toisinaan se olisi jopa toivottavaa...), mutta mielelläni olen myös silloin itse paikalla.

Myytinmurtajat

Usein kuulee sanottavan, että pentu ei pissaa omaan sänkyynsä. Minun tutkimusaineistoni (n=3) mukaan 66 % pennuista kuitenkin tekee niin. Ringalla tämä alkoi pissailuna Emman pedille (jossa ne kyllä molemmat yönsä nukkuvat). Jonkin aikaa tilannetta helpotti Emman pedin ottaminen pois lattialta yksinolon ajaksi. Nyt pissailu on kuitenkin siirtynyt Ringan omaan sänkyyn. Tällä pennulla on muutenkin oudot paikat tarpeilleen - kakat tahtoo aika usein tulla olohuoneen nurkassa olevaan näyttelyhäkkiin, vaikka muuten Ringa ei siellä hirveästi aikaansa vietä. Mutta jos se pissaa sänkyyn, jossa se nukkuu, niin kakkaaminen näyttelyhäkkiin ei varmaan voi olla huono asia ;)