Kolme viikkoa sitten sunnuntaina kävin koirien kanssa juoksemassa. Oikein molempien, mutta koska kyseessä oli hidas lenkki, uskalsin ottaa Emmankin mukaan. Me mentiin todellakin hitaasti, Emman määräämää vauhtia. Ringan kanssa sauvakävelylläkin mennään nopeampaa... 1 h 15 min juostiin, osa lenkistä metsässä, jossa koirat sai olla irti. Illalla kattelin Emman jalkaa ja totesin kynnen kuluneen aika pahasti. Emmahan kävelee jalkojaan laahaten ja sulan maan aikana kynnet kuluvat varsinkin toisesta jalasta todella epämääräisesti. Nyt yksi kynsistä oli vähän verelläkin.

Maanantaina sanoin jalasta Juhalle, kun hän oli lähdössä käyttämään koiria lenkillä. Emma olikin sitten alkanut lenkillä ontua, ja takaisin he olivat tulleet todella hitaasti. Katselin hetken Emman liikkumista ja totesin, että ei se kyllä sitä kynttä taida ontua, vaan 6 vuoden tauon jälkeen kyynärpäätään. Aloitin heti kipulääkityksen ja Emma laitettiin lepoon. Yleensä pahin tilanne on rauhoittunut ihan näin, ja siltä se näytti nytkin alkuun, mitä nyt Emma liikkui aavistuksen epäpuhtaasti. Mutta keskiviikkona ontuminen paheni selvästi, joten käytin Emman maanantaina Akuutissa.

Eläinlääkäri oli kanssani samaa mieltä, että nivelrikko on todennäköisesti kyynärnivelessä pahentunut. Nivelen liikkuminen oli selvästi rajoittunut. Niveltä ei kuvattu, vaikka sitä minulle ehdotettiin. Mutta koska koiraa voitiin alkaa hoitaa oireiden perusteella, en halunnut kuvia otettavaksi. Pahan näköinenhän se nivel varmasti on, ei minulla ole tarvetta tietää, kuinka pahan. Sain Emmalle Cartrophen-piikit ja lisäksi sain kuulla uudesta Trocoxil-kipulääkkeestä, joka tarkoitettu koiran rappeuttavaan nivelsairauteen liittyvän kivun ja tulehduksen hoitoon. Lääkettä annetaan alun jälkeen ainoastaan kerran kuussa. Mielenkiintoista. Suomen markkinoilla tämä on ollut vasta noin kuukauden, joten käyttökokemuksia siitä ei hirveästi ole. Me ei tätä vielä kokeilla, tarvittaessa annetaan tuttua Rimadyliä.

Ensimmäisen piikin Cartrophenia pistin vastaanotolla. Onhan tuota pistokokemusta jonkin verran työssä tullut, mutta pistettävät määrät ja pistettävät eläimet on selvästi pienempiä, samoin pistopaikka on eri, joten halusin harjoitella kerran eläinlääkärin opastamana. Nyt Emma on saanut jo kolme pistosta ja valitettavasti aivan selvää helpotusta tilanteeseen ei ole tullut. Toisinaan se liikkuu ulkona aivan kivasti ja reippaasti, toisinaan taas todella haluttomasti. Jos se välillä on liikkunut reippaammin ja ollaan sitten tehty jopa yli 10 min lenkki, on lopputuloksena ollut lievää jäykkyyttä

Vaikka ikävältä kuulostaa, niin totuus on, että Emman jalkavaiva on helpompi hyväksyä kuin Ringan. Ikää sillä on jo enemmän (vaikka ei vielä vanha olekaan), se ei ole niin innokas liikkumaan muutenkaan, eikä sen nuppi sekoa, vaikka joutuukin olemaan liikkumatta. Mutta kyllä näkee Emmastakin, että sairaslomalla on vaikutusta. Selvästi enemmän se kulkee sisällä perässä ja on enemmän lähdössä mukaan ulos. Pientä aivojumppaa ollaan siis toki harrastettu namien piilotuksen ja temppujen merkeissä.