Hupsis, kesä vilahti, eikä tullut juuri jälkiä tehtyä. Tahtoo olla tuo mejä semmoinen harrastus, että pitää olla viitseliäisyyttä lähtä ja muistia ottaa se pahuksen veripullo sulamaan. Monestikin kävi mielessä, että huomenna vois mennä, mutta huomenna ei sitten muistanutkaan ajallaan. Mutta viikonloppuna skarppasin vähän ja kävin tekaisemassa Ringalle lyhyen jäljen. Paikan yritin valita sen mukaan, missä vähiten olisi marjastajia ja sienestäjiä.

Jäljestä ei taaskaan ole kovin tarkkaa kerrottavaa. Olin laittanut oikein nahkahanskatkin käteen, mutta silti me mentiin semmoista vauhtia, että enhän minä ehtinyt juuri ajatella. Alkumakauksella Ringa oli aika pitkään, jopa söi maata. Siitä lähdettiin hyvin määrätietoisesti jälkeä pitkin, kunnes mukaan tuli taas sitä seilaamista. Yksi oja ylitettiin ihan eristä kohdasta kuin mitä olin jälkeä tehdessäni mennyt ja tuosta kohdasta oja olikin yllättävän leveä. Oli pakko päästää narusta irti, että pääsin itse jotenkin järkevästi ojasta yli. Sitten jouduinkin hetken kutsumaan Ringaa takaisin... Aika pian ojan jälkeen tultiin ensimmäiselle makaukselle. Vähän siinä ihmettelin, että nytkö se jo tuli ja yritin etsiä makauksen merkkejä. Tätäkin makausta Ringa tutki innokkaasti ja jouduin jo vähän toimittamaan sitä liikkeelle. Jatkettiin jäljellä ja melkein heti tultiin toiselle makaukselle. Merkatulle . Pahus. Tiedäppä nyt sitten, että mitä jälkeä se Ringa siellä välillä seurasi.