Muutama viikko sitten siistin koirien tassut, jotta niihin ei tarttuisi niin paljon lunta. Nyt täällä on ollut monta päivää ihan reipas pakkanen (-10 asteen tietämissä) ja lunta on tullut reilusti. Tuollainen kevyt pakkaslumi tuntuu olevan sitä kaikkein pahinta tassuihin tarttujaa.

Lauantaina käytiin pitkällä metsälenkillä ja välillä jouduimme tekemään itse omat polkumme. Jo aikaisemmin on huomattu, että Ringa on hieman herkkähipiäinen ja niinhän sillä alkoi tassupaakut kiusata aika tiheästi. Välillä putsasin, välillä se putsaili itse.

Ennen tämän aamun lenkkiä siistin tassuja vielä lisää. Ja homma meni metsässä aivan mahdottomaksi. Ringa pysytteli visusti "polulla", vaikka yleensä se juoksentelee ympäriinsä ja suurinpiirtein kolmen laukka-askeleen välein heittäytyi maahan tassuja nuolemaan ja lumipaakkuja repimään. Ei sitä voinut katella, joten lenkki typistyi puoleen aiotusta. Kun päästiin vähän kovemmalle polulle, alkoi Ringallakin helpottaa ja se näytti taas omalta itseltään.

Lumipaakut Ringan tassuissa olivat aika naurettavan pieniä. Ja koko ajan mukana porskutti Emma, jolla sitä karvaa oikeasti on moninkertaisesti Ringaan verrattuna. Vasta aivan lopussa Emma nilkutti, jolloin siltä siivottiin tassuista isot jääköntit.

Jäämme siis odottelemaan kevättä, emmekä taida enää siistiä karvoja ainakaan Ringan tassuista...