Mun motivaatio treenaamiseen on nyt kirjaimellisesti Hukassa. Aivan oikeasti tuntuu siltä, että tokoon liittyvät pikkupiiperrykset ja pilkun viilaukset ei ole mua varten. Olen oppinut itestäni sen, että mielelläni saisin hyviä tuloksia kokeista, jos vaan saisin ne helpolla. Ja Ringa kun ei ole vilkkautensa vuoksi koira kaikkein helpoimmasta päästä... Sen kanssa on edelleen kiva treenata, kun se on koko ajan niin täydellä innolla mukana, mutta koska tavoite puuttuu, on mun oma motivaatio kokonaan kadoksissa.

Tässä vähän aikaa sitten kokeilin Ringan kanssa vielä kertaalleen noutoa variksella. Oltiin kotipihassa ja Ringa oli aivan rauhallinen. Mutta siitä huolimatta lintu meni rikki. Jos nyt vähään aikaan en ole kummoisia tuosta lajista toivonutkaan, niin nyt taisin lopulta haudata viimeisetkin ajatukset. Jos sen suu on rauhallisenakin kova, niin tietäähän sen, miten kävisi oikeassa treenitilanteessa, jossa se ei ikinä ole kovin rauhallinen... No sen verran on pakko ottaa takaisin, että mikäpä estää meitä kokeilemasta aina silloin tällöin Ringan vanhentuessa. Mutta kummempia en tosiaan enää odota.

Eikä meillä treenit ihan kokonaan tauolla ole olleet. Loppukesällä olen tehnyt kummallekin koiralle kolme verijälkeä. Ensimmäisellä kerralla Ringan jäljestys oli kerrassaan kamalaa. Ei se oikeasti edes jäljestänyt, juoksi vaan edestakaisin. Emma sen sijaan oli valopilkku. Sen jälki oli aika lyhyt ja se selvästi sai vainun jäljen päässä olevasta sorkasta melkein heti alussa. Niinpä se oikaisi suoraan kaadolle. Mutta annoin sen mennä, koska eteneminen oli sen verran määrätietoista ja aikaisemminhan Emman ongelma on ollut liika kysely ohjaajalta.

Emman suorituksesta jäi sen verran hyvä mieli, että heti seuraavalla viikolla kävin tekemässä uudet jäljet. Ringalle lyhyt, Emmalle vähän pidempi. Ennen jäljestystä lenkitin koirat ja sainkin Ringaa vähän rauhoittumaan. No se lenkki sitten taisi rauhottaa Emmaa jo vähän liikaakin, oli sen vuoro olla umpisurkea Ringan tehdessä oikein kivasti töitä.

Kolmannella kerralla kokeiltiin taas uutta versiota. Eli Emma jäljelle suoraan autosta, sen jälkeen molemmat lenkille ja vasta sitten Ringa töihin. Ei toiminut kunnolla kummallekaan Emma oli edelleen aika pihalla ja Ringa liian täynnä virtaa aluksi omalla jäljellään. Nyt en kuitenkaan antanut sen juosta, koska tiesin sen osaavan paremminkin. Nappasin valjaista kiinni ja rauhoitin hetken. Sen jälkeen opastin hetken uudestaan jälkeä pitkin, ehkä vähän selvemmin kuin aivan aluksi. Ja hommapa alkoi sujua aika kivasti. Ei se nyt vieläkään mikään tyylipuhdas suoritus ollut, mutta hienosti Ringa esimerkiksi itse selvitti mihin suuntaan jälki kulmalta jatkuu

Tämä ei jää tähän. Oon saanut tutuilta hirvimiehiltä jo lupauksen, että vasojen sorkat pistetään mua varten talteen