Nyt en kokeillut vanhaa jälkeä, koska jälki tuli tehtyä paikkaan, jossa tiedän koiraihmisten käyvän treenaamassa muitakin lajeja. Oli siis olemassa riski, että jälki sotkeutuu ja pahasti, jos kovin pitkään antaa vanhentua. Perjantai-iltana tehtiin jälki ja jäljestys heti lauantaiaamupäivänä. Yritin käyttää vähemmän verta kuin normaalisti. Ensimmäistä kertaa oli käytössä hirven verta, joka naudan ostovereen verrattuna oli aika omituisen ohutta. Onkohan ollut vähän aneeminen se hirvi, jolta veret oli otettu? Jäljestä tein edelliskertaa lyhyemmän, koska Ringan keskittyminen ei ole oikein meinannut aina riittää.

Jäljestys lähti hyvin. Ringa oli alkumakauksesta kiinnostuneempi kuin koskaan ja lähti siitä liikkeelle mukavasti nenä maassa. Vauhtia oli taas ja oikeasti jarrutin nojaamalla taaksepäin. Siitä huolimatta Henna perässä käski jarruttaa sitä enemmän . Ensimmäiseen kulmaan (n. 100 m) eteneminen näytti oikeasti jäljestykseltä, tosin vauhdin vuoksi tuli vähän ylimääräisiä mutkia. Kulmalta eteneminen alkoi sitten taas tutusti tökkiä ja loppumatka (n. 100 m) meni enemmän haahuillessa.

Pitäisiköhän tuolle tehdä lyhyempiä jälkiä, jotta se jaksaisi keskittyä koko matkan? Vai tehdä pitempiä, jotta se oivaltaisi, että vaikka matkaa on, niin palkka odottaa siellä päässä kuitenkin?

Vaikka joka paikassa tuntuu olevan valitusta itikoitten määrästä, niin on pakko lopulta minunkin valittaa. Hemmetti että niitä on paljon! En tiedä onko muilla taipumusta ylireagointiin, mutta mulla ainakin niskan kuppaaminen saa aikaan imusolmukkeiden turpoamisen. Nyt on siis niska kipeänä, ihan pelkkä pään kääntäminen jo sattuu .