Pääsiäisenä Ringa alkoi metsälenkin jälkeen ontua toista etujalkaansa. Kuvittelin sen varovan kynttä, jonka olin leikannut aavistuksen liian lyhyeksi. Seuraava metsälenkki tehtiin ilman ongelmia, mutta sitä seuraavan päivän remmilenkin jälkeen Ringa taas ontui. Oletin sen kolhineen itseään metsässä ja pistettiin koira lepoon. Lepo näytti auttavan, eikä kipulääkkeitä tarvinnut antaa, joten päästiin osallistumaan niihin kahteen näyttelyyn, joihin ilmoittautumiset oli tullut laitettua.

Koska Ringa vaikutti olevan kunnossa, alettiin lisätä remmilenkkien pituutta. Kun ne olivat jo aikalailla normaalimitoissa, uskallettiin antaa Ringan vappuna hömppästä kotipihassa. Se oli täysi sekopää juostessaan välillä pelkkää ympyrää... Eikä jalka sitten sitä kestänytkään. Tuttu eläinlääkäri ystävällisesti tarkasti tilanteen. Ja ontuminen vaihtui oikeasta jalasta vasempaan. Miten voikin itse katsoa niin väärin? Aivan selvästi se ontui sitä oikeaa... Mitään kohtaa Ringa ei aristanut, ei oikeassa eikä vasemmassa jalassa. Eikä myöskään selässä. Ringa sai lepomääräyksen ja kipulääkekuurin.

Kun 5 päivän lääkekuuri loppui ja ontuminen ei palannut, alkoi minua vähän kauhistuttaa ajatus siitä, että en tiedä mitä olen hoitamassa. Jos vaikka jalassa onkin sellainen vika, joka vaatii useiden viikkojen levon ja taas sitten liian aikaisin alan sitä rasittaa. Sen vuoksi varasin ajan Akuuttiin.

Edelleenkään jaloista ei löytynyt kipukohtaa, kuten ei selästäkään. Tai yhden varpaan kohdalla Ringa vinkaisi, mutta sitä ei saatu toistumaan. Päätettiin ottaa röntgenkuvat ja minä ehkä hieman "hysteerisenä" pyysin kuvaamaan myös selän. Vaikka en uskonutkaan ongelman löytyvän sieltä. Kuten ei eläinlääkärikään, ja luulen, että selkää ei olisi edes kuvattu, jos en olisi sitä erikseen pyytänyt. Vasemman jalan kyynärnivelestä löytyi pieni muutos. Lisäksi sen vinkaisun aiheuttaneen varpaan nuljuluu oli hieman omituisen muotoinen. Selästä sitten löytyikin spondyloosi yhteensä viidestä nikamavälistä lantiorangassa .

Koska eläinlääkäri ei ollut aivan varma spondyloosin vaikutuksesta etujalan ontumiseen, eikä myöskään kyynärnivelessä olevasta muutoksesta tai nuljuluun muodosta, lähetettiin kuvat Seinäjoelle ortopedi Jarmo Rintasalon lausuntoa varten. Lausunnon sain puhelimitse ja se meni jokseenkin näin:

"Lantiorangan spondyloosi ei aiheuta etujalan ontumista. Vasemman jalan kyynärnivelessä on nivelrikkomuutosta, mutta se on normaalia koiran ikä huomioon ottaen".

Helpottavaa oli kuulla, että ontuminen ei johdu selästä. Joskin suhtaudun asiaan ihan pienellä varauksella, sillä olen kuullut tapauksesta, jossa etupään ontumiselle ainoa selitys oli nimenomaan spondyloosi. Tosin koiran omistajan mukaan silloittumaa oli vähän kaikkialla. Ortopedin lausunnossa silmiin pistää maininta, että nivelmuutos on normaali tämän ikäiselle koiralle. Kuulostaa, kuin kyseessä olisi vanhempi, ei 2,5 vuotias nuori koira! Nuljuluusta ei ollut mitään mainintaa, eli se lienee normaali.

Miksi Ringa sitten ontuu/ontui? Ei varmaa selitystä. Ehkä sitä pientä muutosta kyynärnivelessä? Niinhän Emmakin aikanaan teki. Ehkä sittenkin selkää? Tai sitten syynä on joku muu, röntgenkuvissa näkymätön vamma. Nyt kuitenkin saan alkaa lisämään Ringan liikuntaa varovasti. Mikäli ontuminen palaa, voidaan kokeilla Cartrophen-pistoksia.

Pa*ka juttu. Spondyloosin löytyminen tässä vaiheessa taisi olla minun oman vainoharhaisuuteni seurausta. Toisaalta hyvä, että se löytyi, tiedänpähän nyt. Mutta sitten taas toisaalta, tieto lisää tuskaa. Jos en tietäisi koko asiasta ja Ringa mennä porskuttaisi eteenpäin kuten ennenkin ja toivottavasti oireilisi vasta paljon vanhempana, jos koskaan, olisi minulla yksi huolenaihe vähemmän.

Kovasti minulle on vakuuteltu, että tämän ei tarvi rajoittaa meidän elämää, jos koira voi hyvin. Silti olen pakostakin tullut miettineeksi  näitä meidän harrastuksia. Agility ei koskaan tuntunut omalta lajilta, mutta aina välillä on käynyt mielessä, että voishan sitä joskus taas kokeilla uudestaan. No sitä ei nyt tehdä. Lisäksi liipasimella on PK. Kun ei meillä siinä(kään) lajissa niin ole noita menestystavotteita/mahdollisuuksia, niin en tunne haluavani harjoitella A-estettä ja korkeaa hyppyä. Kivoja lajeja on muitakin ja niissä tulemme varmasti jatkamaan Ringa kunnon sallimissa rajoissa