Kun Ringa edellisen kerran vuosi sitten ontui, kuntouttaminen tehtiin pitemmän kaavan mukaan ja lenkkien pituutta lisättiin kello kädessä hyvin varovasti. Tällä kerralla lepoa pidettiin oikeastaan vain muutama päivä ja aika nopeasti oltiin sellaisissa 30 min mittaisissa remmilenkeissä. Pihallakin Ringan ollaan annettu juosta vapaasti, mitä nyt vähän ollaan katottu, että meno ei mene aivan päättömäksi (miten tuon ikäinen koira vielä saakin noita hepulikohtauksia, että jalat ei meinaa pysyä menossa mukana ). Ringaa toppuutellaan osittain myös Emman vuoksi, että sekin uskaltaisi astua terassilta nurmikon puolelle...
Sunnuntaina haravoitiin pihaa ja koirat olivat tietysti mukana. Maanantai-iltana remmilenkkien jälkeen Ringa selvästi varoi jalkaansa. Aikani sitä seurasin ja vähän jo mustia ajatuksia ajattelin, kun niin vähän aikaa oli kulunut Cartrophen-kuurista. Ajatuksissani jo varailin aikaa röntgeniin ja mietin vaihtoehtoja, kun kerran Cartrophen ei tunnu auttavan. Kunnes totesin melko varmasti, että kipeä jalka onkin oikea (en uskalla olla enää varma, kun silloin vuosi sitten katoin aivan väärin). Aloin tarkastella tassua ja varpaiden välissä olikin jotain töhnää ja aika paljon. Oikeastaan helpottuneena ensin luulin sitä vereksi ja yritin nähdä, että mistä iho on rikki. Tassun ronkkimisen jälkeen ontuminen paheni hetkeksi. Verta se ei kuitenkaan ollut, vaan kaikkea likaa ja sontaa ulkoa. Toisessakin etutassussa oli, mutta ei niin paljon. Yritin pesemällä saada likaa pois, mutta ei se lähtenyt ja lopulta päädyin leikkaamaan ne irti karvoista.
Maanantain jälkeen ollaan lenkkeilty remmissä, ehkä vähän lyhyempiä lenkkejä kuin mitä viime aikoina, enkä ole enää huomannut Ringan ontuvan. Erilaista aikaisempiin tässä oli se, että ontuminen hävisi noin yhtäkkiä. Aina ennenhän Ringa on ontunut vielä seuraavana aamunakin. Ehkä se johtui siitä liasta? Toivottavasti. Oli sitä sen verran, että kyllä se herkissä tassunpohjissa saattaisi tuntuakin epämiellyttävältä. Painaa ja kiristää karvoja. Vielä en ole kuitenkaan uskaltanut päästää Rigaa juoksemaan tuohon pihalle.
Ai niin, vakuutusyhtiö viimein hyväksyi viimeisimmän eläinlääkärikäynnin osaksi samaa omavastuuta vuoden takaisen käynnin kanssa. Mullahan olis tässä vakuutuspetoksen ainekset olemassa, kun molemmilla koirilla on sama vaiva, mutta vaan toisen vakuutus korvaa siitä aiheutuneet eläinlääkärikulut .
Kommentit