Eipä ole tullut kirjoiteltua yhtään sanaa treenaamisesta. Tämä ehkä siitä syystä, että jotenkin en vaan tykkää kirjata tavotteita tai niiden saavuttamiseksi tehtyjä hommia ylös, vaikka hyvähän se olisi jonkinlaista treenipäiväkirjaa pitää... En kuitenkaan aio antaa lupausta, että nytkään sitä alottaisin ;) Toisaalta taas, kovin vähän on tullut treenattuakin, en edelleenkään oikein osaa jakaa itseäni kahden koiran kesken. Jospa nyt kevään tullen siihen asiaan tulisi joku parannus, kun pääsee paremmin ulos harjoittelemaan.

Jos nyt jotain kuitenkin tässä kertoisin. Ringan kassa on harjoiteltu noutojuttuja "hiljaa hyvä tulee" -periaatteella. Eli en todellakaan ole pitänyt mitään kiirettä asioiden opettamisen kanssa. Riistatreeniä ollaan tehty noin kerran kuussa. Ei enempää tuolle, tarraa lintuun semmoisella innolla, että oksat pois ja ehkä pari kylkiluutakin... Piti jo pyytää kokeneempi silmäpari meidän treeneihin, kun en oikein itse enää tiennyt, mitä tekisin. Maria ystävällisesti lupautui katsastamaan Ringan riistankäsittelyn ja oli sitä mieltä, että kyse on vain siitä, että varis yksinkertaisesti on Ringan mielestä niin ihana, että siitä täytyy pitää kiinni täysillä, ettei kukaan vaan sitä varasta. Teimme harjoituksen, jossa Ringa sai pitää varista tiukasta otteesta huolimatta, minun vain silitellessä ja kehuessa sitä. Alkuun Ringa oli aivan jäykkänä ja kääntyneenä minusta pois, mutta harjoituksen edetessä se alkoi aivan selvästi rentoutua ja jopa kääntyi itse minua kohti. Jospa siitä tiukahkosta otteesta päästään, kunhan Ringa alkaa luottaa minuun, eikä pidä minua pelkästään suurena varisvarkaana. Eli lisää harjoituksia dameilla ja variksella vain harvakseltaan, oli ohje jatkoa varten.

Lisäksi Ringa on tällä viikolla treenannut itsenäisesti noutoa mm. puolikkaalla kaljapullolla. Ei onneksi tullut näkyvää haavaa, vaikka verta näkyvästi tulikin.