Leirin jälkeen Ringa jatkoi lomailua kasvattaja-Minnan luona Suonenjoella. Näin Minna saa tutustua vähän paremmin sijoittamaansa koiraan ja Ringa Minnan laumaan. Ollaanhan me Minnan luona aika usein vierailtu, mutta muutaman päivän reissu minun kanssani on tottakai aivan eri asia, kuin kokonainen viikko siellä ilman minua.
Kuuleman mukaan hyvin on mennyt. Etukäteen ainakin kolmeen kertaan varoitin Minnaa Ringan tavasta tutkailla pöytiä yksin jäädessään ja epäilin vielä, että vieraassa paikassa homma korostuu (mikä tuli sitten leirillä taas todettua). Ringan oltua Minnalla muutamia päiviä tulivat ensimmäiset uutiset: Ringa oli repinyt Stanleyn näyttelynumeron. Omaansa ei sentään ollut koskenut. Eikä mihinkään muuhunkaan, nimittäin vasta myöhemmin minulle paljastettiin, että näyttelynumero oli ollut samassa kansiossa, jossa koirien paperitkin ovat... Seuraava viesti olikin sitten jo vähän ikävämpi, puolisisarukset Ringa ja Aino olivat tutkailleet Minnan kalenteria ja Aino oli lisäksi saanut hampaisiinsa Oscarin Ruotsista tuomarilta saaman sertilahjan (valokuva), mutta Minna oli onneksi ehtinyt väliin ennen suurempien tuhojen syntyä. Aino ei ole ennen pöydältä mitään vienyt, liekö Ringa sille kuvan ojentanut?! Edellisten lisäksi sain kuulla Ringan kerran nukkuneen kynsileikkurit tassujen välissä. Kynsileikkureita ei Minnallakaan säilytetä lattialla... Mitähän kaikkea muuta minulle ei ole kerrottu ;)
Jos Ringalla on mennyt hyvin, niin on mennyt kotonakin kivasti. Emma oli minun leiriltä paluun jälkeen yhtenä päivänä vähän outo, seisoi pihalla ja vinkui. Ehkä sillä sittenkin on ikävä Ringaa? Suurimman osan ajasta se taitaa kuitenkin olla onnellinen saadessaan olla aivan rauhassa. Kukaan ei hauku korvaan eikä revi kaulanahasta. Eikä kukaan hyökkää kimppuun, jos erehtyy piehtaroimaan pihalla. Minusta tuntuu välillä, että ei mitään Ringaa koskaan ole meillä ollutkaan. Mutta ikävä on meinannut tulla niinä hetkinä, kun Minna on laittanut kuvia palloa kantavasta Ringasta. On se onni, että tyttö tulee pian kotiin :)
Kuuleman mukaan hyvin on mennyt. Etukäteen ainakin kolmeen kertaan varoitin Minnaa Ringan tavasta tutkailla pöytiä yksin jäädessään ja epäilin vielä, että vieraassa paikassa homma korostuu (mikä tuli sitten leirillä taas todettua). Ringan oltua Minnalla muutamia päiviä tulivat ensimmäiset uutiset: Ringa oli repinyt Stanleyn näyttelynumeron. Omaansa ei sentään ollut koskenut. Eikä mihinkään muuhunkaan, nimittäin vasta myöhemmin minulle paljastettiin, että näyttelynumero oli ollut samassa kansiossa, jossa koirien paperitkin ovat... Seuraava viesti olikin sitten jo vähän ikävämpi, puolisisarukset Ringa ja Aino olivat tutkailleet Minnan kalenteria ja Aino oli lisäksi saanut hampaisiinsa Oscarin Ruotsista tuomarilta saaman sertilahjan (valokuva), mutta Minna oli onneksi ehtinyt väliin ennen suurempien tuhojen syntyä. Aino ei ole ennen pöydältä mitään vienyt, liekö Ringa sille kuvan ojentanut?! Edellisten lisäksi sain kuulla Ringan kerran nukkuneen kynsileikkurit tassujen välissä. Kynsileikkureita ei Minnallakaan säilytetä lattialla... Mitähän kaikkea muuta minulle ei ole kerrottu ;)
Jos Ringalla on mennyt hyvin, niin on mennyt kotonakin kivasti. Emma oli minun leiriltä paluun jälkeen yhtenä päivänä vähän outo, seisoi pihalla ja vinkui. Ehkä sillä sittenkin on ikävä Ringaa? Suurimman osan ajasta se taitaa kuitenkin olla onnellinen saadessaan olla aivan rauhassa. Kukaan ei hauku korvaan eikä revi kaulanahasta. Eikä kukaan hyökkää kimppuun, jos erehtyy piehtaroimaan pihalla. Minusta tuntuu välillä, että ei mitään Ringaa koskaan ole meillä ollutkaan. Mutta ikävä on meinannut tulla niinä hetkinä, kun Minna on laittanut kuvia palloa kantavasta Ringasta. On se onni, että tyttö tulee pian kotiin :)
Kommentit