Niin monta kertaa olen täällä kirjoittanut naureskellen Ringan tavasta hamstrata sukkia. Homma alkoi kuitenkin mennä niin pitkälle, että ei naurattanut enää, joten Ringa määrättiin sukanpitokieltoon. Tämä tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että emäntä ei voi enää mennä nukkumaan villasukat jalassa (ja syksyn mittaan oon tehny ainakin neljät uudet villasukat!)

Seuraavat asiat katkaisivat kamelin selän: Ringan maatessa makuuhuoneen ovensuussa sukka vieressään ei Emma enää uskaltanut mennä omaan sänkyynsä nukkumaan. Sen verran monta kertaa Ringa sille ohikulkemisesta hermostui, että ei uskaltanut raukka enää edes yrittää. Yhtenä iltana olin tainnut pariinkin kertaan kuulla murahduksia Ringan suusta sukan vuoksi. Siinä sitten jossain vaiheessa unissani kohottauduin sängyssä ja aloin ottamaan Ringalta sukkaa pois. Ihan noin vaan, mitä en ikinä tekisi hereillä ollessani. Ei, Ringalle pitää ensin kertoa, että se olen minä ja minä aion ottaa sinulta sukan nyt pois. Sitten pitää seurata Ringan reaktiota, jos se näyttää rennolta ja ystävälliseltä, voi sukan ottaa huoletta pois, mutta jos se aavistuksenkaan jäykistyy, niin parempi pyytää Ringa itse antamaan sukka minulle. Tuolloin myöhään illalla en siis tehnyt noin, ja kun Ringakin oli täydessä unessa, hyökkäsi se aika äkäisesti sukkaan kiinni ennen kuin minä ehdin sitä viedä. Onneksi se tarrasi sukkaan, sillä melkein yhtä mahdollisena pidän vaihtoehtoa, että se olisi tarranut minua käteen. Lisäksi Ringa alkoi käydä aina vaan röyhkeämmäksi sukkia minulta viedessään. Se ei uskonut kieltoja, tuli sänkyyn asti ja livisti sitten äkkiä sukka suussaan karkuun.

Nyt sukanpitokiellon voimaantultua elämä on näiltä osin rauhoittunut . Pari yötä ja aamua Ringalta meni oivaltaa, että sukkia ei todellakaan enää ole. Mutta oli sukkavarkausajasta jotain hyötyäkin: minä en enää herännyt, kun Ringa vei sukat, eli opin nukkumaan sikeästi, koirien liikkumisista välittämättä. Näinpä se on meillä nykyään Juha, joka herää, jos koirilla vaikka iskee ripuli keskellä yötä .