Osoitteeseen: http://emmaringa.blogspot.com

Kun me asuttiin vielä kerrostalossa, tuli käytyä usein äitin mökillä. Emmalla oli siellä pallo, jonka se aina kävi ensimmäisenä hakemassa suuhunsa. Kun saatiin oma piha ja Ringa, alkoi käymiset mökillä harventua. Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin, Ringa on käynyt tuolla vain kerran. Ja silloinkin ehdin jo säikähtää, että se juoksee tielle, kun tontti ei oikein riittänyt sen hepuliin. Lisäksi toisella puolella on joki, johon valitettavasti ei oikein voi päästää koiria uimaan, se kun on matala ja kivinen koskipaikka. Neljän vuoden aikana Emma siis on päässyt käymään mökillä suurinpiirtein kerran! Ja siinä ajassa joku oli hävittänyt sen pallon mökin seinustalta.

Ei näy enää palloa .
 

Käytiin myös kävelemässä tien toisella puolella metsässä. Ringan vuoksi koirat joutuivat kiinni, se kun kaahotti menemään kuulematta yhtään mitään. Eikä kuitenkaan oltu kovin kaukana tiestä. En tosiaan tiedä, mikä siihen nyt on mennyt. Joku neljänvuodenvillitys? Oliskohan ihan epäeettistä hommata sille jotain rauhottavia?

Kuviakin yritin koirista ottaa, sitä kun on tullut viime aikoina harrastettua niin vähän. Mutta kyllä taas muistin syynkin... Ringaa ei meinattu saada pysymään paikallaan ja Emma taas näytti nauttivan kuvauksesta ihan yhtä paljon kuin aina ennenkin.

Huomasin Ringasta jo aika pienenä, että se on varsinainen On/Off-koira. Kun treenattiin säännöllisesti, oli sillä vähän ylimääräistä energiaa sisälläkin. Sitten taas kun tuli pakollisia taukoja, pysyi koirakin rauhallisena. Nyt on menossa tuo On-vaihe . Esimerkiksi viime yönä heräsin, kun Ringa kantoi iloisesti kenkää, heilutti häntää ja örisi. Lisäksi Emma saa kyytiä ja muutenkin kotosalla on taas sellaista yleisesti rauhattomampaa. Mutta kohtahan tuo täyttää jo 4 v. "Kyllä se sitten 4-vuotiaana rauhottuu", on niin moneen kertaan kuultu. Vielä 10 päivää!

Hupsis, kesä vilahti, eikä tullut juuri jälkiä tehtyä. Tahtoo olla tuo mejä semmoinen harrastus, että pitää olla viitseliäisyyttä lähtä ja muistia ottaa se pahuksen veripullo sulamaan. Monestikin kävi mielessä, että huomenna vois mennä, mutta huomenna ei sitten muistanutkaan ajallaan. Mutta viikonloppuna skarppasin vähän ja kävin tekaisemassa Ringalle lyhyen jäljen. Paikan yritin valita sen mukaan, missä vähiten olisi marjastajia ja sienestäjiä.

Jäljestä ei taaskaan ole kovin tarkkaa kerrottavaa. Olin laittanut oikein nahkahanskatkin käteen, mutta silti me mentiin semmoista vauhtia, että enhän minä ehtinyt juuri ajatella. Alkumakauksella Ringa oli aika pitkään, jopa söi maata. Siitä lähdettiin hyvin määrätietoisesti jälkeä pitkin, kunnes mukaan tuli taas sitä seilaamista. Yksi oja ylitettiin ihan eristä kohdasta kuin mitä olin jälkeä tehdessäni mennyt ja tuosta kohdasta oja olikin yllättävän leveä. Oli pakko päästää narusta irti, että pääsin itse jotenkin järkevästi ojasta yli. Sitten jouduinkin hetken kutsumaan Ringaa takaisin... Aika pian ojan jälkeen tultiin ensimmäiselle makaukselle. Vähän siinä ihmettelin, että nytkö se jo tuli ja yritin etsiä makauksen merkkejä. Tätäkin makausta Ringa tutki innokkaasti ja jouduin jo vähän toimittamaan sitä liikkeelle. Jatkettiin jäljellä ja melkein heti tultiin toiselle makaukselle. Merkatulle . Pahus. Tiedäppä nyt sitten, että mitä jälkeä se Ringa siellä välillä seurasi.

Ohjatut treenit loppuivat maanantaina. Hurja miten nopeasti kesä meni! Vastahan siellä oltiin ensimmäistä kertaa "muutaman" muun kanssa, odoteltiin omaa vuoroa jokunen tovi ja paleltiin. Sitten tuli heinäkuun hurjat helteet ja ihan yhtä äkkiä paleltiin taas elokuun sateessa. Onneksi porukkaa jäi paljon matkan varrelle, joten alun lähes kolmen tunnin aika rannassa kutistui parhaimmillaan alle kahteen tuntiin. Lähes joka kerta oltiin vielä paikallakin, olisinko yhden kerran jättänyt väliin. Siitäkin huolimatta, että meillä auto seisoi korjaamon pihalla kolme viikkoa ja kyytiä piti vähän etsiskellä.

Aikaisemminkin on jo tullut todettua, että Ringa on aivan vepehullu. Mihinkään se hulluus ei kesän aikana kadonnut, ennemminkin paheni vaan sille asteelle, että koira ei meinannut malttaa aina autossakaan odottaa, vaan louskutus sieltä kuului. Vienti nousi isoimmaksi ongelmaksi, niin kuin monella muullakin. Muissa liikkeissä sen sijaan ei ole pientä hienosäätöä vaativia hommia kummempaa. Kuten tolppien välistä rantaan uiminen ja köydestä loppuun asti kiinni pitäminen. Mutta se vienti! Suurin ongelma siinä on Ringan liian suuri tilannenopeus . Eli sen pitäisi vähän rauhoittua, jotta se kykenisi keskittymään liikkeeseen, joka oikeasti vaatii vähän muutakin kuin uimista rantaan. Oikeastaan paljonkin muuta kuin uimista rantaan. Olen alusta asti ollut sitä mieltä, että opetan liikkeen niin, että minä annan esineen ja Ringan pitää viedä se veneeseen vieraalle, enkä siis itse mene sitä vastaanottamaan. Onhan se vähän aiemmin opitun vastaista lähtä esineen kanssa ohjaajasta pois päin. Lisäksi ongelmia on aiheuttanut vedessä kaukana kelluva poiju, jonne Ringa on meinannut jatkuvasti suunnata, kielloista huolimatta. Ei mitenkään yllättävää, onhan sen aina pitänyt saada tarkistaa kaikki tokokentänkin merkit kertaalleen...

Viimeisellä kerralla saatiin itse valita liikkeet ja minä päätin keskittyä poijuun ja vientiin. Otettiin veneestä hyppyä siten, että tahallisesti pistettiin Ringa uimaan lähempää poijua kuin aikaisemmin. Se on muutaman kerran käynyt sen luoksetulossa tarkistamassa, siis lähinnä kuonolla törkkäämässä. Koskaan se ei ole yrittänytkään jäädä siihen roikkumaan. Tätäkin on nähty, ja tuntui joillekin rannassa olevan vaikea uskoa, että poijusta kiinnostunut koira ei kuitenkaan jää siihen roikkumaan neljäksi minuutiksi siten, että veneestä pitää käydä se siitä irrottamassa. Veneestä hyppyjä tehtiin kaksi, ensimmäisellä kerralla välimatkaa poijuun oli vähän. Kun Ringa sitä vilkaisi, annoin uuden luoksetulokäskyn ja yllättävän hienosti se sitä kuunteli (yleensä se ei oikein ole ohjattavissa vedessä), eikä käynyt edes tönäisemässä poijua. Seuraava hyppy otettiin sitten ihan suoraan poijun takaa. En edes nähnyt koiraa, kun se ui minua kohti, kun poiju jäi eteen. Mutta aivan älyttömän hienosti Ringa kiersi poijun ilman että minun piti edes puuttua asiaan . Sitten se vienti. Tähän mennessä homma on onnistunut rannalla ja jokseenkin veteenkin, kunhan matkaa veneeseen ei ole liikaa. Heti kun etäisyys kasvaa, tulee mukaan kaikenlaista höpötystä ja damin tiputtelua.  Nyt viimeisellä kerralla  Ringa teki viimeisen viennin joutuen jopa uimaan vähän! Ihan hurjan iso edistysaskel meille . 

Tästä on hyvä jäädä talvitauolle ja jatkaa kuivaharjoittelua. Luovutukset pitäisi saada kuntoon. Siis malttia niihin, että dami pysyisi suussa luovutuskäskyyn asti. Pitkä talvi edessä, pitäisi kyllä ehtiä harjoitella. Kunhan vaan muistaa .

Tehdään pihahommia, Ringa pyörii mukana "auttamassa". Ringa syö maata/ruohoa/jotain. Kielletään. Syö vähän lisää. Kielletään taas. Jonkin ajan päästä alkaa kuolaa valua. Siis oikeasti valua. Syötetään hiilitabletteja ja odotetaan. Ja pyyhitään kuolaa. Juodaan vettä tolkuttomasti ja ripuloidaan. Oksennetaan vähän. Nukutaan alkuyö huonosti (emäntä lähinnä...). Lopetellaan kuolaaminen yön mittaan pikkuhiljaa.

Voi kun joku osais sanoa, mitä taas tapahtui! Mikä ihme tuossa pihassa on, jonka syöminen aiheuttaa kuolaamisen ja ripuloinnin. Sitä ei ilmeisesti pidä syödä paljon, koska koirat ei paljon pihassa vahtimatta ole ja silti Ringa ehtii syödä sitä sen verran, että oireita tulee. Nyt edellisestä kerrasta viisastuneena kaapissa oli hiilitabletteja valmiina ja niitä annettiin melkein heti ensimmäisten kuolatippojen ilmaannuttua. Kuolaaminen ja ripulointi ei ollut ihan yhtä voimakasta kuin edellisellä kerralla, mutta kesti kyllä aika pitkään. Siksi en ole ihan varma hiilitablettien vaikutuksesta. Ringa oli taas koko ajan muuten ihan kunnossa, mitä sillä nyt vähän näytti häiritsevän valuva kuola ja koko ajan sängystä päätään nostava emäntä.

Ennen meillä ei koskaan ollut hiilitabletteja, nyt niitä on mennyt melkein jo kolme purkillista . Kaksi kertaa kuolaamiseen, kerran kokeilin niitä piruuttani ripulin hoidossa ja kerran annoin hätävarjeluksi, kun naapurin penskat heitti pihaan jotain, jonka Ringa ehti syödä ennen minun puuttumista asiaan. Lapset sanoivat sitä sieneksi. Se osoittautui lopulta melko varmasti maamunaksi, mutta en tosiaan jäänyt odottelemaan mitä syödystä sienestä seuraa. Oksennuttamistakin mietin, mutta en siinä kiireessä onnistunut tekemään suolasta kunnon palloa. Pitäiskin hankkia kaappiin jotain koiran oksennuttamistakin varten... Muistaisko vaikka heti, kun täydennän tuon hiilitablettivaraston.

Muutaman päivän ajan olen ollut näkevinäni jäykkyyttä Emman askelissa sen lähtiessä levolta liikenteeseen. Nyt tuo jäykkyys sitten vaihtui aivan selväksi ontumiseksi. Se olis niin kuin Rimadyliä ens alkuun ja maanantaina soitto Akuuttiin ja Cartrophen-tilaus. Yritän nähdä asian valoisan puolen, että edellisestä kuurista on yli puoli vuotta ja muistaakseni sen voisi antaa neljäkin kertaa vuodessa.

Olen yrittänyt miettiä, että mitä eilen oikein tapahtui. Kirjoitin, että Ringa vietti aikaansa pihassa maata tonkien, mutta ei se nyt siellä kyllä tolkuttomasti mitään syönyt. Olisin huomannut, koska ei meillä koirat koskaan pitkää aikaa pihassa valvomatta ole. Jonkin verran normaalia enemmän sitä piti kieltää mutustelusta Juhan leikatessa nurmikkoa. Jos se pihasta jotain mahaansa sai, niin mitä?! Onhan tuossa vietetty jo monta kesäpäivää ja maatakin maisteltu, eikä aikaisemmin ole huomattu mitään oireita. Jos sitä sitten kuitenkin pisti joku eläin suuhun? Mutta mistä tuli se ripuli?

Eilen en tullut maininneeksi, että soitinhan minä kuolaamisen alkuvaiheessa päivystävälle eläinlääkärillekin. Hän oli sitä mieltä, että koira on saanut jotain suuhunsa, joka aiheuttaa ärsytystä. Piti kyypakkauksen antoa hyvänä ideana. Mutta sitä en nyt muista, että mitä oli mieltä siitä ripulista, ainakaan ei neuvonut lääkehiiltä antamaan, sen keksin aivan itse. Puhelun jälkeen hain vielä enemmän tietoa netistä ja kysymyksiä alkoi tulla lisää, mutta en kehdannut enää soittaa takaisin eläinlääkärille . Mutta tosiaan, olisi kiva tietää, että jos se tuosta pihasta jotain söi, niin mikä ihme se oli, että osataan jatkossa välttää.

Tänään ollaan vietetty aikaa lähinnä kotipihassa, koska ilma on (taas) ollut aika kuuma lenkkeilylle ja laitoin koirille Exspotit nahkaan, joten uimaankaan ei voinut mennä. Ringa vietti aikaansa tonkien maata yllättävän paljon. Mitään erityistä en sen kyllä nähnyt syövän. Iltapäivällä Ringa alkoi kuolata. Ensin pyyhkäisin sitä pois talouspaperilla, mutta kohta huomasin, että eihän se riitä mihinkään. Hain käsipyyhkeen ja kohta sekin oli aivan märkä. Oli pakko siirtää Ringa porttien taakse keittiöön ja ottaa käytävän matto pois, koska kuolaa tuli niin paljon. Tässä vaiheessa ajattelin jonkin pistäneen Ringaa suuhun ja annoin sille kyypakkauksen.

Kohta alkoi vesiripuli. Etsin (tietysti) netistä neuvoja ja esiin nousi lämpöhalvaus, kipu, myrkytykset... Ringa oli koko ajan kuitenkin muuten normaali, ei läähättänyt, ei ollut levoton, söi ja joi jne. Lämpöhalvaus oli siis aika nopeasti poissuljettu, mutta jonkin epäsopivan syömistä epäilin edelleen ja pistin Juhan hakemaan apteekista lääkehiiltä (jonka siis oikeasti pitäisi kuulua jokaisen koiranomistajan lääkekaappiin...). Juuston mutkassa tabletit meni näppärästi alas ja alle parin tunnin kuluttua kuolaaminen alkoi selvästi vähentyä.

Kuolaamisen ollessa pahimmillaan ehdin pestä Exspotitkin pois iholta, vaikka en löytänytkään oikein faktaa, että se voisi noin kamalaa kuolaamista aiheuttaa. Enkä muutenkaan oikein usko sen olevan syynä, koska on sitä meillä koirat ennenkin saaneet, ilman ongelmia. Mutta kyytabletit (jos ne nyt ehti auttaa ennen lääkehiiltä...), lääkehiili & Exspotin pois peseminen = liian monta muuttujaa, jotta voisin olla oikeasti varma, että mikä lopulta auttoi. Hennan kokemukset sieniä syöneen koiran kuolaamisesta tosin tukevat olettamusta jonkin epäsopivan syömisestä.

Huh. Onneksi Ringa oli koko ajan reipas, eikä esim. oksennellut, muuten olisin ehkä huolestunut oikeasti. Mutta ei ole kiva katella rauhassa nukkuvaa koiraakaan, jonka kuonon alla kuolalammikko kasvaa kasvamistaan. En ole edes tajunnut, että koirasta voi irrota kuolaa niin paljon .

Back on Track, koiran verkkoloimi.

En kummemmin ollut ajatellut moisen hankkimista ennen kuin asiaa minulle satuttiin ehdottamaan. Paljonhan noita on kehuttu, joten eipä sitä uskalla olla kokeilematta. Edelleenkään en tosin ole varma, että onko hyöty suurin tuotteen valmistajalle... Mutta ehkäpä Joulupukki tuo minulle oman Back on Trackin (polveen), sittenhän siitä saisi vähän omakohtaisia kokemuksia.

Loimi ostettiin siis selkävaivaiselle Ringalle, mutta voihan tuota Emmallekin kokeilla. Meillä kun ei kummemmin ole koirilla vaatteita pidetty, niin alkuun tuo takki oudostutti. Emäntää lähinnä, Ringaa ei niinkään . Kovin pitkiä aikoja se ei vielä ole ollut päällä, totutellaan nyt vasta. Ja lieneekö tuo kaikkein mukavinkaan näillä kesähelteillä.